Kuvat: Kalle Kirjalainen

Asumiselle ja rakentamiselle ministeriö

Hyvät kuulijat,

Tunnen mielestäni hyvin ihmisten huolenaiheet. Niistä kärkisijaa pitävät hyvinvointipalvelut ja pelko niiden romuttamisesta. Eläkeläiset pelkäävät eläkkeiden ostovoiman häviämistä, muulla väestöllä on huoli perheistään, toimeentulostaan ja syvä huoli asumisestaan. Kansallamme on suuri pelko jakaantumisesta yhä enemmän kahdenkerroksen väkeen.

Täällä jo kuullut puhujat ovat käyttäneet ansiokkaat puheenvuorot näistä myös minulle tärkeistä asioista, joten en ryhdy niitä enää toistamaan.

Keskityn omassa puheenvuorossani asumiseen ja rakentamiseen, jotka koskettavat kaikkia yhteiskunnan toimijoita kuluttajista elinkeinoelämään. Se on aihealue, joka on jäänyt lähes tyystin varjoon aiemmissa vaalikampanjoissa. Syy siihen, miksi asiasta ei ole syntynyt keskustelua on yksinkertainen: poliitikoilla ei ole kokonaisvaltaista näkemystä asumisesta ja rakentamisesta. Ei siitäkään huolimatta, vaikka heistä jokainen asuu omassa kodissaan eikä veneen alla.
 
Ainoastaan kaavoituksen ja maankäytön monet poliitikot muistavat nostaa esiin eräänlaisena sisältöä vailla olevana mantrana silloin, kun he haluavat olla mieliksi elinkeinoelämälle. Olen kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että talouskasvu ei voi jatkua suotuisana tulevaisuudessa, jollei asumiseen ja rakentamiseen kiinnitetä nykyistä enemmän huomiota.

Terveellisen ja turvallisen asunnon ja työpaikan pitäisi kuulua kaikkien perusoikeuksiin. Jokainenhan meistä tarvitsee kodin. Koti voi olla omistus-, osaomistus-, asumisoikeus- tai vuokra-asunto. Valitettavasti yhä useampi on joutunut omakohtaisesti kokemaan, mitä kaikkea rakennusten kelvoton kunto saattaa ihmiselle aiheuttaa. Monet oireilevat huonon sisäilman takia ja jotkut sairastuvat jopa pysyvästi. Taloudelliset menetykset saattavat vaikuttaa useisiin sukupolviin saakka. 
Asuntokauppa on siis koitumassa uhkapeliksi, jossa Musta Pekka tai Pata Ässä voi osua kenen tahansa käteen. Uhreja ovat yhtä hyvin asunnon myyjät kuin niiden ostajat. 

Olen ollut selvittämässä useita satoja katastrofitapauksia. On ollut todella surullista olla näkemässä ja kuulemassa, kuinka murheet ja taloudelliset vastuut ovat jääneet perheiden itsensä kannettaviksi. Niitä murheita on jouduttu ratkomaan usein myös raastavilla käräjillä, joiden lopputulos on saattanut parhaimmillaankin olla valistunut arvaus ja valtavat oikeudenkäyntikulut.
Prosessin seurauksena perhe on sairastunut pysyvästi ja jopa hajonnut.

Kuitenkin sijoitus omaan kotiin on niin suuri ja merkittävä, että perheiden tulisi voida jotenkin turvautua kohtuuttomia tilanteita vastaan. Nykyisin asuntokaupan yhteydessä tehdään pääsääntöisesti kuntotarkastus. Joskus kuntotarkastus voi olla todella hyvä, mutta valitettavan usein se ei anna minkäänlaista varmuutta asunnon todellisesta kunnosta. On tapauksia, joissa ostaja tai myyjä ei ole ymmärtänyt vähimmässäkään määrin, mitä kuntotarkastusraportissa sanotaan. Paksu nippu paperia luo maallikolle helposti mielikuvan hyvästä työsuorituksesta ja kelpo kohteesta.

Esimerkki:
Talon sokkelin tuuletusluukut oli muurattu kiinni. Kuntotarkastusraportissa oli todettu asiasta, että kissanluukut on suljettu. Asiaa ymmärtämätön maallikko oli ajatellut, että hyvä juttu, eivätpähän ole kissat päässeet alapohjaan kuseksimaan. Tosiasiassa talon koko rossin kannattajat ja alapohja olivat romahtaneet.

Pitkän urani ja kokemukseni perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että kuntotarkastustoiminta on kehitetty palvelemaan ensisijaisesti elinkeinoelämän tarpeita. Vaikka kuntotarkastuksen rooli asuntokaupassa on keskeinen, sitä ei ole haluttu säädellä lailla, vaan kuntotarkastustoiminta on saanut jatkua ja kehittyä siinä toimivien elinkeinonharjoittajien johdolla täysin villinä.

Miten tähän on tultu? Miksi ei enää osata rakentaa?

Ilmasto asettaa erityisiä vaatimuksia rakentamiselle Suomessa. Maan routiminen ja jäätyminen, kosteuden käyttäytyminen ja sen kerääntyminen rakenteisiin ovat esimerkkejä ilmiöistä, joiden hallitseminen rakentamisessa vaatii asiantuntemusta ja huolellisuutta.

Nämä seikat eivät kuitenkaan ole se päällimmäinen syy rakentamisen huonoon laatuun. Kyllä vauraassa  Suomessa osataan rakentaa kunnollakin, jos niin vain halutaan ja päätetään tehdä. Tässä on myös muistutettava, että vaikka miehet ennen olivatkin rautaa, hekin tekivät virheitä rakentamisessa.

Perimmäinen syy tilanteeseen löytyy maamme poliittisesta päätöksenteosta ja hallinnosta, joista puuttuvat asumisen, rakentamisen ja maankäytön määrätietoinen ja kokonaisvaltainen ohjaus sekä selkeä vastuun ja tehtävien jako.

Ympäristöministeriö, jolle rakentamisen ohjaus kuuluu, ei ole kyennyt hallitsemaan tätä vaativaa kokonaisuutta. Vastuussa ei ole vain yksi ministeriö, vaan syy-yhteys ulottuu niihin todella harkitsemattomiin ratkaisuihin, joita tehtiin ympäristöministeriötä perustettaessa ja asunto- ja rakennushallitusta lakkautettaessa.

Tuolloin toiminnalliset painopistealueet muotoutuivat niin, että luonnonsuojelu nousi  ykkösasemaan suhteessa rakennettuun ympäristöön. Tämä johti myös siihen, että ympäristöministeriöön rekrytoitui rakentamiseen heikosti perehtynyttä ja motivoitunutta henkilöstöä.

Kansalaisten keskuudessa näyttää vallitsevan jopa epätietoisuutta siitä, että rakentamisen ohjaus  ylipäätään kuuluu ympäristöministeriön tehtäviin. Oikeastaan siinä ei ole mitään ihmettelemistä,  sillä vastanimitetty uusi ympäristöministerimmekin näyttää profiloituvan luonnon monimuotoisuuden vaalijaksi. Ihmisen perustarpeeseen eli asumiseen liittyviä kysymyksiä hän ei edes maininnut virkaanastujaispuheessaan. Esimerkiksi kuluvana vuonna kosteus-  ja homevaurioiden aiheuttamien terveyshaittojen korjaamiseen on varattu valtion budjetissa vaivaiset pari miljoonaa euroa ja avustuksia myönnetään erittäin tiukoin kriteerein.

Moniko tietää sitäkään, että meillä on myös asuntoministeri. Asumista paremmin tunnemme hänet sisäasiainministeriön alue- ja kuntaministerinä Hannes Mannisena.  Jossain sivulauseessa on kuitenkin mainittu hänen vastaavan myös ympäristöministeriön asuntoasioista. Epäselväksi on kuitenkin jäänyt, millaiset asumiseen liittyvät kysymykset hänelle lopulta oikein kuuluvatkaan,  kuten eduskunnan kyselytunneillakin on hyvin ilmennyt.

Kun valvonta ja ohjaus puuttuvat, säädökset ja määräykset menettävät merkityksensä ja yhteiskunnan tuottavuus ja tehokkuus laskee. Ahne rakennusteollisuus voi rakentaa kalliisti ja huonosti, käärien samalla muhkeita voittoja ilman todellista vaaraa seuraamuksista. 

Rakenteiden sisään voidaan piilottaa törkeitäkin rakennusvirheitä, jotka vääjäämättä johtavat myöhemmin kosteus- ja homeongelmiin. Yleensä ne ilmenevät vasta, kun vastuuajat ovat umpeutuneet. Yleisesti tiedetään myös, että virheiden tekemisestä kiinni jääminenkin tulee halvemmaksi kuin huolellinen rakentaminen. Todellisen vastuun kantavat ja laskun maksavat asunnon ostajat ja  muut veronmaksajat, joskus terveytensäkin kustannuksella. 

Mitä tilanteen korjaamiseksi pitäisi tehdä?

Koska tällä hetkellä suurin ongelma asumista ja rakentamista koskevassa lainsäädännössä on koordinaation puute, olisi asumiselle ja rakentamiselle saatava oma ministeriö jo seuraavalle hallituskaudelle.  Asian vauhdittamiseksi olen ryhtynyt jo toimenpiteisiin ja tehnyt asiasta asuntopoliittisen aloitteen SDP:lle hallitusohjelmaa varten. Olen myös korostanut aloitteeni merkittävyyttä tulevissa hallitusneuvotteluissa.

Jotta asunto- ja rakennusministerillä olisi painoarvoa, hänen pitäisi tulla suuresta puolueesta.
Kaikki rakentamiseen ja asumiseen, kaavoittamiseen ja maankäyttöön liittyvä lainsäädäntötyö, ohjaus, valvonta ja koordinointi olisi siirrettävä muista ministeriöistä uuteen perustettavaan ministeriöön.

Rakennetun ympäristön osuus kansallisvarallisuudestamme kasvaa edelleen. Samalla sen osuus kuluttajien käytettävissä olevista varoista kasvaa. Huomattavaa kasvua on odotettavissa myös asumiseen sidoksissa olevien kansanterveyden, energiankulutuksen, peruskorjaamiseen ja terveysperusteisen korjaamisen kustannuksissa.

Koska rakentaminen koskee kaikkia ja vaikuttaa jokaisen hyvinvointiin ja toimintakykyyn, sen laadulla on suuri merkitys sekä kansantaloudellemme että kansanterveydellemme.  Nykyinen tilanne aiheuttaa inhimillisiä kärsimyksiä ja tulee kalliiksi niin yhteiskunnalle kuin yksittäisille ihmisille. On turha odottaa, että rakennusteollisuus alkaisi vapaaehtoisesti toimia kuluttajien ja yhteiskunnan etujen mukaisesti ja luopuisi kyseenalaisesta asemastaan tehdä liiketaloudellisia voittoja ihmisten perustarpeilla joutumatta todelliseen vastuuseen virheistään. Tilanne ei todennäköisesti korjaannu muutoin, kuin saattamalla törkeät rakennusvirheet rangaistaviksi. Sanktioinnin vaatima laaja valmistelu tulisikin aloittaa jo tulevan hallituskauden aikana.

Rakentamisen epäkohtien korjaaminen vaatii siis määrätietoista ja vahvaa otetta. Tietääkseni eduskunnassa ei ole koskaan ollut kansanedustajaa, jolla olisi ollut riittävä ammatillinen pätevyys ja asiantuntemus sekä terveellisestä rakentamisesta että korjausrakentamisesta. Se on epäilemättä helpottanut suuresti elinkeinoelämän lobbausta.

Hannele Rämö

Itä-Hämeen demarien vaalityön avauksessa 9.1.2007

Heinolan WPK-talolla


 

Jaa |

 

Karri Rämö