Kuvat: Kalle Kirjalainen

Eläkeläisten tulotason parantaminen

Eläkeläisten tulotason parantaminen ja tulonjaon tasaaminen on monimutkainen yhtälö

Pieniä ja suuria eläketuloja verotetaan tällä hetkellä lievemmin kuin samansuuruisia palkkatuloja, mutta keskituloiset eläkkeensaajat ovat epäreilun verotuksen kohteena. Tämä epäkohta tulee ehdottomasti korjata ensi vaalikaudella. Se voidaan toteuttaa yksinkertaisesti ottamalla käyttöön uusi eläketulovähennysjärjestelmä valtionverotuksessa.

Samalla kun verotusta oikaistaan, myös pienimpien eläkkeiden korottamisesta on huolehdittava niin, ettei kenenkään tarvitse elää EU:n määrittelemää köyhyysrajaa pienemmillä kuukausituloilla. Kansaneläkkeeseen tehtävällä merkittävällä tasokorotuksella helpotetaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien eläkeläisten asemaa.

Indeksistä kompromissi

Vaalikiertueella kohtaamiani eläkeläisiä on puhuttanut ns. taitettu indeksi ja sen muuttaminen tasaindeksiin. Taitetussa indeksissä on kysymys siitä, että kuluttajahintaindeksin muutosten paino työeläkkeisiin on kahdeksankymmentä prosenttia ja ansiotasoindeksin muutosten vaikutus vain kaksikymmentä prosenttia. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että palkkatason noustessa eläkkeet jäävät jälkeen yleisestä ansiotasosta. Huonoina aikoina, esim. laman sattuessa, kun palkkataso laskee, tällä tavoin taitettu indeksi voi päinvastoin olla eläkeläisille edullinen.  Nykyään, kauan kestäneen noususuhdanteen johdosta, tilanne on muodostunut eläkeläisille epäedulliseksi. Kokonaan tasaindeksiin siirtyminen ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen ja realistisesti toteutettavissa oleva toimenpide.

Ensinnäkin siitä hyötyisivät nykytilanteessa kaikkein eniten kaikkein suurituloisimmat eläkkeensaajat, kun mielestäni uudistusten pääpaino olisi suunnattava pieni- ja keskituloisten eläkeläisten elin- ja tulotason nostamiseksi. Tärkeintä ja inhimillisintä on poistaa köyhyys ja niukkuus ja mahdollistaa kaikille eläkeläisille taloudellisesti huoleton ja virikkeellinen elämä.
 
Lisäksi palattaessa kokonaisuudessaan 50/50-indeksiin saatettaisiin myös olla laukaisemassa pelättyä eläkepommia, jolloin yhteiskunnan maksutaakka lähitulevaisuudessa voisi muodostua ylivoimaisen raskaaksi ja edellyttäisi suuria työeläkemaksujen korotustarpeita. Se puolestaan saattaisi merkitä jopa ansiotulojenkin laskua, jolloin myös indeksin vaikutus eläkkeisiin ei olisi enää  toivottu. Työeläkelaitosten liitto on laskenut, että paluu 50/50-indeksiin tarkoittaisi yli kahden miljardin euron vuosittaista lisälaskua vuoteen 2035 mennessä ja että kumulatiivinen lisälasku  vuoteen 2035 olisi 30 miljardia euroa.

Meillä on kuitenkin varaa parantaa tilannetta merkittävästi ja etsiä kompromissia nykyisen taitetun indeksin ja tasaindeksin välisessä suhteessa esimerkiksi selvittämällä mahdollisuudet muuttaa indeksi 60−40 tai 70−30 -jakoiseksi.

Ruoan arvonlisäveron alentaminen on vaalikikkailua

Jotkut puolueet ovat tulonjaon tasaamisen nimissä vaatineet ruoan arvonlisäveron alentamista.
Tulonjaon tasaaminen elintarvikkeiden veroalennuksilla on kuitenkin kyseenalaista, koska valtaosa veroalennukseen käytettävistä varoista kohdistuisi varakkaille ihmisille. Siinä ohjattaisiin satoja miljoonia euroja niille, jotka eivät tukea lainkaan tarvitse.

On myös laskettu, että arvonlisäveron alentaminen ei vaikuttaisi koko määrällään elintarvikkeiden hintoihin, vaan osa siitä hupenisi elintarvikeketjun eri osapuolten, etenkin kaupan taskuihin. Kun Norjassa alennettiin ruoan arvonlisäveroa, se alensi kuluttajahintoja aluksi, mutta pian sen jälkeen hinnat kipusivat uuteen nousuun. Varsinkin eläkeläisten kohdalla alennus voisi jäädä hyödyttömäksi myös siksi, että elintarvikkeiden hinnanalennus pienentäisi myös elinkustannuksia ja samalla elinkustannusindeksiä. Kun nykyisessä työeläkeindeksissä elinkustannusindeksin osuus on 80 prosenttia, ratkaisu saattaisi merkitä eläkkeiden alenemista tai ainakin niiden nousun leikkaamista niin kauan kuin taitettu indeksi on voimassa.

Kaikkein pienituloisimpien taloudelliseen tukemiseen on olemassa huomattavasti tehokkaampia keinoja kuin ruoan arvonlisäveron alentaminen. Kuten SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Bakcman on todennut: ” Ruoan arvonlisäveronalennus vaatisi puoli miljardia euroa. Jos se käytettäisiin valtion menoihin, tulisi tätä kautta eläkeläisten tuloihin ja muihin käyttötarkoituksiin merkittävä lisäys. Siitä riittäisi varoja hoitajien palkkaukseen, lapsilisien korotuksiin sekä opintotukien korotuksiin. Valtiontalouden kannalta loppusumma on sama mutta tulos kansalaisille erilainen, siis parempi”.

Tasa-arvoa ja valinnanvapautta vanhusten hoitoon
 
Hoito- ja muun henkilökunnan vähyys on räikeä epäkohta vanhusten hoidossa, johon on puututtava voimallisesti jo pelkän inhimillisyyden nimissä.

Laitoshoitoa toteutettaessa henkilölle on sosiaalihuoltoasetuksen 11 §:n mukaan järjestettävä hänen ikänsä ja kuntonsa mukainen tarpeellinen kuntoutus, hoito ja huolenpito. Hänelle on lisäksi pyrittävä järjestämään turvallinen, kodinomainen ja virikkeitä antava elinympäristö, joka antaa mahdollisuuden yksityisyyteen ja edistää hänen kuntoutumistaan, omatoimisuuttaan ja toimintakykyään.

Haluan tässä kiinnittää huomiota asetuksen sanamuotoon: ”pyrittävä järjestämään”. Kun säädöksissä käytetään tällaisia epämääräisiä ilmaisuja, niin samalla annetaan virkamiehille ja päättäjille liikaa harkintavaltaa, mikä liian usein tarkoittaa samaa kuin mielivalta. Koska emme voi luottaa valtakoneiston hyväntahtoisuuteen, lakeihin ja asetuksiin on kirjattava  yksityiskohtaisemmin ne keinot, joilla laitosasukkaiden oikeudet ja hyvä hoito toteutetaan. 

Omaishoitajien asemaa parannettaessa vertailukohdaksi on otettava perhepäivähoitajat. Omaishoitajille on taattava vastaavanlainen palkka ja lomaoikeus – myös oikeus sairaslomiin – kuin perhepäivähoitajille. Myös geriatristen palvelujen saatavuutta kunnissa olisi parannettava 
ja geriatriaan erikoistuneiden lääkäreiden määrää olisi lisättävä koulutuksella. 

Kuntiin tulisi perustaa erillisiä palvelukeskuksia, joihin keskitettäisiin terveysneuvonnan lisäksi myös muita ikäihmisten tarvitsemia palveluita. Esimerkiksi sosiaaliasiamies (tai myöhemmin myös vanhusasiamies) voisi olla tavattavissa palvelukeskuksessa tiettyinä aikoina. Palvelukeskuksessa tulisi olla lisäksi kokoontumis- ja harrastustiloja, koska yksinäisyys on monelle eläkeläiselle suurta kärsimystä aiheuttava olotila. Samoissa tiloissa voitaisiin harrastaa myös ohjattua liikuntaa, joka sekin edistäisi terveyttä, antaisi vireyttä ja parantaisi elämänlaatua.

Hannele Rämö

 

Jaa |

 

Karri Rämö