Kuvat: Kalle Kirjalainen

Lehtikirjoitukset, Rajavuori

 

1. Heinolan Rajavuoreen suunniteltu jätteenkäsittelyalue

Tiedottaminen Kuusakoski Oy:n suunnittelemasta jätteenkierrätyslaitoksesta on ollut mielestäni ala-arvoista. Näyttäisi myös siltä, ettei päättäjillä eikä asukkailla ole mahdollisuutta saada kokonaiskäsitystä hankkeesta. Bittiavaruudesta kootuista tiedonjyvistä, voi saada jonkinlaisen kuvan siitä, mitä oikeasti on tapahtumassa. Kysymyksessä ei ole Heinolaa kohdannut onnenpotkaus eikä Heinolaa ole valittu kierrätyslaitoksen sijaintipaikaksi hyvien liikenneyhteyksien eikä luonnonympäristön sopivuuden vuoksi. Tosiasiassa lienee kysymys lähinnä siitä, että toista sellaista kuntaa, joka suostuisi vastaanottamaan massiivisen, globaalin jätteenkierrätyslaitoksen ei ole helppo löytää läntiseltä pallonpuoliskolta. 

Asiat hankkeen ympärillä ovat edenneet vauhdilla ja tavalla, jossa Heinolan kaupungin päätöksenteko on tyytynyt lähinnä sivustakatsojan asemaan eikä ole tohtinut enempiä kyselläkään jäteyritykseltä sen aikomista suunnitelmista. 
 
Tapahtumasarja alkoi siitä, kun vuosi sitten Heinolan tekninen lautakunta esitti kaupunginhallitukselle, että Kuusakoski Oy:lle myytäisiin lisämaata Rajavuoren kaatopaikka-alueeseen. Kauppasumma oli neuvoteltu sen verran pieneksi, että valtuuston päätöstä ei tarvittu. Kerrottiin, että tarkoituksena oli turvata Kuusakosken Myllyojan kierrätyslaitoksen toiminta useiksi kymmeniksi vuosiksi eteenpäin ja sen tarvitsema kaatopaikka-alueen lisäys. Julkisuudessa on jälkeenpäin esitetty virheellistä tietoa siitä, mihin tarkoitukseen tuo maa-alue myytiin. Heinolan kaupunginhallituksen päätöksellä aluetta ei myyty sitä varten, että sinne sallittaisiin perustaa maailman suurimpiin kuuluva jätteiden kierrätyslaitos. Olin asiasta päätettäessä itse läsnä hallituksen kokouksessa. Kuusakoski Oy:n ei ilmoitettu suunnittelevan alueelle massiivista jätteiden jalostustoimintaa.
 
Päätöksessä oli kysymys ainoastaan maakaatopaikan lisämaasta, jolla turvattaisiin Myllyojan tehtaan toiminta tulevaisuudessa.
 
Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää TEKLA:n puheenjohtajan kertomaa (ESS 7.7.2008), jossa hän ihmettelee kaupunkilaisten ja kaupunginhallituksen nihkeyttä hanketta kohtaan ja vetoaa siihen, että kaupunki on myynyt maa-aluetta jätteenkäsittelyyn vuosi sitten. Muistan myös, että samoin noin vuosi sitten teknisen lautakunnan puheenjohtaja itse markkinoi alueen kupeesta Rainiosta edullisesti omakotitontteja.
 
Oli täydellinen yllätys, kun Kuusakoski Oy helmikuussa 2008 toimitti Hämeen ympäristökeskukselle Rajavuoren kierrätyslaitoksen ympäristövaikutusten arviointiohjelman, joka koski alueelle suunniteltua jätteenkierrätyslaitosta.
 
Yllätyksenä tuli myös se, että 23.6.2008 tekninen lautakunta päätti Kuusakoski Oy:n aloitteesta esittää kaupunginhallitukselle asemakaavan laatimisen käynnistämistä tarkoituksena mahdollistaa Kuusakoski Oy:n kierrätyslaitoksen toteuttaminen Rajavuoren alueelle. TEKLA:n päätös oli äänestyksen tasatulos (4-4, yksi tyhjä, kaksi poissa). Lautakunnan puheenjohtajan ääni siis ratkaisi. 30.6.2008 asia tuotiin Heinolan kaupunginhallitukseen ja kaupunginjohtaja esitti aluksi teknisen lautakunnan päätöksen hyväksymistä, mutta asia jätettiin pöydälle.
 
Kuusakoski Oy on palkkaamiensa huippujuristien avulla painostanut kaupunkia alueen asemakaavoituksen aloittamiseen vetoamalla mm. maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:ään, vaikka kyseinen pykälä ei velvoita kuntaa laatimaan asemakaavaa yksityisen maanomistajan maalle tämän tarpeiden vuoksi, ellei kunnan oma kehitys tai maankäytön ohjaus sitä vaadi. Edelleen yhtiö on tulkinnut lakia siten, ettei sen tarvitse osallistua hankkeen aiheuttamiin suuriin yhdyskuntarakenteiden kustannuksiin, vaan ne jäisivät kaikki heinolalaisten veronmaksajien harteille. Kysymyksessä on siis Kuusakoski Oy:n tulkinta maankäyttö- ja rakennuslain 91 a §:stä, jonka mukaan asemakaavoitettavan alueen maanomistajalla, jolle asemakaavasta aiheutuu merkittävää hyötyä, on velvollisuus osallistua kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Kuusakoski Oy:n puolustuksesi on todettava, että se on liikelaitos, jonka toimenkuvaan ei kuulu eikä sen velvollisuutena ole tuoda kunnan asukkaiden tai ympäristön näkökulmaa päätöksentekoon, vaan se ajaa yksinomaan yrityksen omistajien etua. 
 
Kunnan ja kuntalaisten etujen valvonta kuuluu kunnan virkamiehille ja demokraattisesti valituille kuntalaisia edustaville luottamusmiehille. Vaikeatkin tehtävät on hoidettava vastuuntuntoisesti eikä se, että jokin asia on hankala ymmärtää, oikeuta toimimaan pelkkänä statistina. Jos oma asiantuntemus ei riitä, niin silloin sitä on hankittava muualta. Muutoin voi olla vaarana, että kuntaan saattaisi vähitellen muodostua ”kelmien kerhoja”, jotka ottavat käytännössä päätäntävallan itselleen.
 
Koska kierrätyslaitoshanketta on ajettu kuin käärmettä pyssyyn, on tiedottaminen siis ollut sen mukaista. Asukkaille on järjestetty kuulemistilaisuuksia, jotka ovat lähinnä olleet Kuusakoski Oy:n mainoskampanjoita. Niissä on esitetty sen verran ristiriitaisia väitteitä, että voi miettiä, onko kysymyksessä suorastaan pilkanteko asukkaita kohtaan.
 
Olin asukastilaisuudessa läsnä, jossa yhtiön edustaja korosti suunnitellussa kierrätyslaitoksessa käsiteltävän vain kotimaasta tulevia jätteitä. Miten onkaan sitten selitettävissä se, että valtioneuvoston 10.4.2008 hyväksymässä valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on esitetty Suomen tarpeiden olevan ”vain” 50–100 tuhatta tonnia lisää kierrätyslaitoskapasiteettia vuoteen 2016 mennessä, kun pelkästään Rajavuorelle on siis suunnitelmissa 420 tuhannen tonnin lisäys?  
 
Voidaanko esim. Talouselämä – lehden artikkelista 7.5.2008 ”Romua Heinolaan, metallia Kiinaan” vetää johtopäätös, että Kuusakoski Oy:n aikomuksena on tuoda jätteitä laivalasteittain Rajavuoreen ainakin Ruotsista, Puolasta, Baltian maista ja Venäjältä. Viittaako kaikki tämä siihen, että Heinolaan rahdataan ulkomaita myöten tolkuttomat jätemäärät, joista Rajavuoressa tapahtuvan käsittelyn jälkeen myydään kaikki käyttökelpoinen ympäri maailmaa. Loppujäte jää ikiajoiksi Heinolaan. 
 
Voidaanko ylipäätään puhua ekologisesta kierrätyksestä, jos jätelaivat seilaavat ristiin rastiin maailman meriä ja rekkakaravaanit vyöryvät maanteillä jätelasteissaan? Onko Heinolan keskustaan odotettavissa kilometrejä pitkiä rekkajonoja sen jälkeen, kun jätelaiva on purkanut lastinsa satamaan? Kuinka kauaksi laitoksen päästöt leviävät ilmassa, vedessä, maassa? Eihän niitä osata kaikilta osiltaan edes luotettavasti mitata. Kannattaako Heinolan siis ottaa kaikki nämä riskit ja samalla menettää vaivalla työstetyn julkisuuskuvansa kauniin luonnon kaupunkina vain muutaman uuden työpaikan tähden?
 
Lopuksi totean, että kysymyksessä ei ole pelkästään kaikkia heinolalaisia koskeva ongelma elinympäristön laadun heikentymisen takia. Globaalina jätekeskuksena toimiminen on myös imago-ongelma, joka koskee myös muutakin Suomea ja erityisesti koko Itä-Hämettä.
 
Hannele Rämö, Heinolan kaupunginvaltuutettu ja -hallituksen jäsen
 
(kirjoitus on julkaistu sanomalehti Itä-Hämeessä Sana ajallaan -palstalla 14.7.2008)
 
2. Rajavuori-äläkästä
 
En puntaroi tässä yhteydessä, onko Kuusakosken toiminta ekologisempaa ja ympäristöystävällisempää verrattaessa muihin saman alan yrityksiin tai sitä, kuinka ekologista jätteenkierrätys ylipäätään on aiotuissa puitteissa, vaan pohdin lähinnä tapahtumien kulkua.
 
Rainion päiväkodin tilaisuudessa 17.4.2008 Kuusakosken Niilo Mannio kertomansa mukaan sai tietää Rajavuoreen suunnitellusta kierrätyslaitoksesta loppuvuodesta 2007. Itä-Hämeen haastattelemana 18.7.2008 Kuusakosken Antero Vattulainen kertoo suunnitelmien alkaneen hahmottua vasta lisämaakaupan jälkeen. Puolihuolimattomasti hän tosin lisää, että neuvotellessaan teknisen toimen johdon kanssa lisämaan ostamisesta, hän taisi heittää ilmaan, että ”mitä jos tekisimme sinne murskaimen”.
 
Sen sijaan kaupunginjohtaja Hannu Komonen puolestaan kertoo tienneensä Kuusakosken suunnitelmista jo ennen kuin maankaatopaikan lisämaakaupasta päätettiin. Hän väittää myös kaikkien kaupunginhallituksen jäsenten tienneen asian samansisältöisenä. Itä-Hämeen haastattelemat kaupunginhallituksen jäsenet kiistävät tämän ja sen vahvistaa myös kaupunginhallituksen ja teknisen lautakunnan kokouspöytäkirjat. Voisiko esitetystä sekamelskasta siis saada käsityksen, että kaupunginjohtaja tiesi suunnitelmista jo ennen kuin Kuusakoski itse? Mielikuvaa avoimesta ja rehellisestä asioiden esittelystä siitä ei ainakaan saa?
 
Kaupunginhallitus teki päätöksensä uskossa, että kysymyksessä oli lisämaan myyminen loppusijoitettavalle jätteelle, jotta Myllyojan tehtaiden toiminta ja kehitys olisi turvattu pitkälle tulevaisuuteen. Kyseisessä kokouksessa ilmoitin haluavani kauppakirjaan asetettavaksi ehtoja siitä, mitä kaatopaikan lisämaaksi ostetulle alueelle saa sijoittaa. Kaupunginjohtaja ilmoitti kokouksessa, että ehtojen asettaminen kauppakirjaan ei ole mahdollista. Eli sama tilanne kuin mm. myytäessä Renet Oy:lle maata Koskensaaresta ilman ehtoja. Vuonna 1998 tehtyyn alkuperäisen kaatopaikka-alueen kauppakirjaan ehdot on kuitenkin selkeästi kirjattu vahingonkorvauslausekkeineen. Alue myytiin silloin käyttötarkoitukseen, joka salli ainoastaan Myllyojan tehtaan kierrätyksessä jäljellejäävien materiaalien loppusijoituksen. Toivoisinkin kaupunginjohtajalta nyt vastausta siihen, millä perusteella joihinkin kauppakirjoihin voi sisällyttää käyttörajoitusehtoja ja joihinkin ei.
 
Lisämaata koskeva kauppakirjan sisällön on laatinut ja allekirjoittanut 30.11.2007 teknisen toimen johtaja Tapio Pesonen. Maakaupan päätöksellä oli hirmuinen kiire. Lisämaakauppapäätöksen ja kauppakirjan välissä ehti kulua aikaa yli viisi kuukautta? Miksi ajasta huolimatta kauppakirjaluonnosta ei esitelty kaupunginhallitukselle hyväksyttäväksi ennen sen allekirjoitusta? 
 
Itä-Hämeen haastattelema kaupunginjohtaja Hannu Komonen antaa ymmärtää, että ns. ”Rajavuori-äläkkä ” oli odotettu ja johtuisi vaalivuodesta. Paheksun syvästi hänen esittämää, se kuvannee hänen omaa arvomaailmaansa päätöksenteon suhteen. On myös omituista, että hän nyt toivottaa kansalaiskeskustelun tervetulleeksi. Miksi kaupunginjohtaja ei halunnut kuulla kuntalaisten mielipiteitä ennen kuin maakaupasta päätettiin, varsinkin kun itse oli tietoinen, mitä alueelle tosiasiassa oli tulossa? Onhan Kuusakoski julkisuudessa todennut, että asukkaiden vastustus tässä vaiheessa ainoastaan viivästyttää hanketta. Todennäköisesti luotetaan siihen, että kuntalaisista ei ole vastusta miljardiyrityksen huippujuristeille.
 
Mielestäni kuntalaisten yli on kävelty asiassa röyhkeästi. Kuusakoski toteaa YVA – selvityksessään perustaneensa hankkeelle ohjausryhmän, joka edustaa keskeisiä intressitahoja. Jopa yhteysviranomainen, Hämeen ympäristökeskus on kiinnittänyt huomiota siihen, että Kuusakoski ei ole katsonut asukkaiden kuuluvan keskeisiin intressitahoihin.
 
En vastusta Kuusakosken toiminnan kehittymistä, mutta massiivisen jätteenkierrätyslaitoksen perustaminen Rajavuoreen on Heinolan kannalta järjetön ajatus sen sijainnista johtuen. En ole nähnyt arviota, mitä Kuusakosken lupaamat 10 työpaikkaa tulisivat maksamaan Heinolalle. Kestääkö Heinolan talous ja ympäristö sen?
 
Vastineessaan kirjoitukseeni Kuusakoski toteaa, että se tulee vastaamaan omalle osalleen kohdistuvista velvoitteista. Näillä velvoitteilla Kuusakoski tarkoittanee osallistumista kaavan laatimisesta aiheutuviin kustannuksiin. Tekniselle toimelle osoittamassaan kaava-aloitteessaan 16.6.08 Kuusakoski toteaa sanatarkasti: ”Näin ollen emme ole valmiit maankäyttösopimuksen tai kehittämiskorvauksen muodossa rakennusoikeudesta tai yhdyskuntarakentamisen kustannusten johdosta suoritettaviin kompensaatioihin Heinolan kaupungille.” Kuusakoski toteaa myös, että toiminta, joka vaarantaa asukkaiden terveyden tai ympäristön puhtauden, ei saisi ympäristölupaa. Lupien ylitykset ja muut laiminlyönnit ovat tällaisessa toiminnassa arkea. Esimerkkinä todettakoon, että mm. Espoossa Kuusakoski ei ollut pystynyt hoitamaan jätevesiensä käsittelyä niin, että lupaehdot täyttyisivät. Vantaalla Kuusakosken Seutulan Uusiometallin toimintaa on käsitelty jopa eduskunnassa. Asukkaat joutuivat itse palkkaamaan ulkopuolisia asiantuntijoita selvittämään asiaa. Toiminnan aiheuttaman melun todettiin ylittävän lupapäätöksessä annetut raja-arvot. Lisäksi raskasmetallien, raudan ja muiden myrkyllisten päästöjen arvot alueella olivat nousseet sata-, jopa neljäsataakertaisiksi. 
 
Mitä tulee lisätyöpaikkatarpeeseen, niin taloudellisempi, ympäristö- ja ihmisystävällisempi teko koko Heinolankin kannalta olisi tukea korjauspalveluita tarjoavia pienyrityksiä jätemäärien vähentämiseksi ja luoda vastaavat työpaikat sitä kautta. Se on myös yksi valtioneuvoston jäteohjelman suosituksista kunnille.
 
Hannele Rämö
Heinolan kaupunginvaltuutettu ja – hallituksen jäsen
 
(julkaistu Itä-Hämeessä Sana Ajallaan- palstalla 24.7.2008)

3. Hannele Rämö kommentoi Kuusakoski Oy:n kirjoitusta

Kuusakoski Oy on vastineessaan (I-H 28.7.08) todennut oikaisevansa tekemiäni johtopäätöksiä ja väitteitä. Siltä osin huomautan, että johtopäätökseni eivät ole ilmaan heitettyjä ajatuksia, vaan perustuvat kirjallisiin dokumentteihin, joista jokainen halukas voi ne itse tarkistaa. Niistä tarkemmin jäljempänä. Sitä haluan kuitenkin edelleen korostaa, että Kuusakosken ilmoittamissa ns. alustavissa neuvotteluissa, joissa päätöksenteko on perustunut ilmaan heitellyistä ideoista, en ole ollut läsnä.

Siltä osin palaan Kuusakoski Oy aikaisemman vastineen (I-H 17.7.08) sisältöön, jossa todetaan: ”Kuusakoski on kaupungin edustajien pyynnöstä esitellyt kaupungin johdolle ja koko kaupunginhallitukselle suunnitelmiaan jätteen käsittelyn tehostamisesta Rajavuoressa kahteen otteeseen elo-syyskuussa 2007.”

Vieläkään ei ole selvinnyt, keitä kaupungin edustajia näissä kahdessa tilaisuudessa on ollut, kuka niitä on pyytänyt ja koska ja missä ne on pidetty. Itse en kaupunginhallituksen jäsenenä ole ollut edes tietoinen tällaisista esittelytilaisuuksista, vaikka niitä on ilmoitettu pidetyn myös ”koko kaupunginhallitukselle”. Mitään tarkempaa tietoa, muistioita tms. ei niistä myöskään ole olemassa. 

Vastineessaan 28.7.2008 johtopäätöksiäni oikaistessaan Kuusakoski toteaa, ettei yhtiö ole esittänyt sellaista väitettä, että asukkaat eivät kuulu intressitahoihin. Kirjoituksessani oli kysymys hankkeen ohjausryhmästä ja siitä, että Kuusakoski Oy toteaa omassa YVA-ohjelmassaan , että ”ohjausryhmä edustaa keskeisiä intressitahoja”. Näistä keskeisistä intressitahoista Hämeen ympäristökeskus siis lausuu seuraavasti: ”Toisaalta ohjausryhmässä ei ole edustettuna monia sellaisia tahoja, joilla on todellisia intressejä valvottavanaan, kuten vaikutusalueen asukkaat.” Molemmat dokumentit löytyvät ympäristöministeriön internet-sivuilta, joista jokainen voi itse tarkistaa asian.

Mitä tulee Kuusakoski Oy:n näkemykseen yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin osallistumisesta, voi jokainen myös itse muodostaa siitä käsityksensä teknisen lautakunnan 24.6.08 kokouksen pöytäkirjan pykälän 160 liitteestä, joka sekin löytyy internetistä. 

Seutulan murskaamon osalta lähteeni on keskustan kansanedustaja Antti Kaikkosen eduskunnan puhemiehelle osoittama kirjallinen kysymys 24.5.2007 n:o 108/2007 vp: ”Mitä hallitus aikoo tehdä Seutulan Uusiometalli Oy:n murskaamolaitoksen aiheuttamalle meluhaitalle Vantaan Seutulassa?” Lupa-arvojen ylitykset oli asiakirjan mukaan todennettu asukkaiden itsensä palkkaamien asiantuntijoiden toimesta. Mittaukset tehtiin ilmoittamatta niistä etukäteen murskaamolle. Edelleen samassa dokumentissa todetaan: ” Tehdyissä sammalpallotutkimuksissa ovat raskasmetallien, raudan ja muiden myrkyllisten päästöjen arvot alueella nousseet sata-, jopa neljäsataakertaisiksi.”  

Ilmeisesti asia ei edistynyt, koska kansanedustaja Kaikkonen on taas 4.4.2008 palannut samaan aiheeseen uuden kirjallisen kysymyksen muodossa n:o 263/2008 vp: ” Onko Seutulan Uusiometalli Oy:n aiheuttaman meluhaitan vuoksi mahdollista tehdä riippumatonta melumittausta ja mihin toimenpiteisiin ministeriö aikoo ryhtyä kyseisen toiminnanharjoittajan ympäristöluvan ehtojen valvonnan parantamiseksi?

Oman kirjoitukseni lähtökohtana on ollut oletus, että Kuusakoski Oy on Seutulan murskaamon omistajana ollut tietoinen eduskuntakäsittelyssä olleen asiakirja-aineiston sisällöstä.

Espoossa tapahtuneiden lupaylitysten suhteen viittaan Uudenmaan ympäristökeskuksen, Kirkkonummen kunnan ja Espoon kaupungin Espoonlahden hoito- ja käyttösuunnitelman luonnokseen 29.4.2008, jossa todetaan: ”Niiden teollisuuslaitosten, joiden vesi on normaalista poikkeavaa ns. teollisuusjätevettä, on Espoon vesi tehnyt teollisuusjätevesisopimukset. Teollisuusjätevesiä tarkkaillaan Espoon veden tutkimusyksikössä, jonka lisäksi se on velvoitettu teettämään velvoitetarkkailua ulkopuolisessa laboratoriossa. Myös tehtaita on velvoitettu tarkkailemaan jätevesiään. Kuusakoski Oy.llä oli toistuvia lupaehtojen raja-arvojen ylityksiä ennen kuin se lopetti jalometallien käsittelyn.”

Tämän halusin erityisesti mainita, koska vuoden 2007 sertifikaatissa jalometallimateriaalien käsittely kuuluu Myllojan tehtaan toimintaan ja mietin sitäkin, että onko Kuusakoski Oy:llä voimassa oleva teollisuusjätevesisopimus Heinolan vesilaitoksen kanssa?

Kaiken kaikkiaan oleellisin asia, jota ei sovi unohtaa, on kuitenkin tällä hetkellä se, että Rajavuori on sijaintinsa takia täysin järjetön alue massiiviselle murskaus- ja jätteenkäsittelylaitokselle. Toivon, että kaikki osapuolet ymmärtäisivät sen viimeistään nyt ja resursseja suunnattaisiin sopivamman paikan etsimiseen.

Hannele Rämö, Heinolan kaupunginvaltuutettu ja -hallituksen jäsen

(Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Itä-Hämeessä 5.8.2008)

4. NÄPIT IRTI TOMMOLAN KOULUSTA

”Vie sinä minä vikisen oo vievinäs väkisin”.  Tällaisen tapahtuman näyttämönä oli kaupunginhallituksen kokous, kun Tommolan koulun säilymistä käsiteltiin. Suurta teatteria siis, ohjaus ja lopputulos aivan erinomainen, mutta ei yleisön kannalta. Aplodien sijaan päätös antaa selkeän signaalin siitä, että lapsiperheillä ei ole sijaa Tommolassa.

Koulutoimi oli tehnyt ansiokkaan kouluverkkoselvityksen, jonka myös koulutuslautakunta oli käsittelyssään hyväksynyt ja joka nyt kipattiin romukoppaan erituumaisesti äänin 5-4 ja yksi tyhjä.  Tehdyllä päätöksellä tähdätään koulutoiminnan lopulliseen kuoppaamiseen Tommolassa. ”Rahat eivät ole loppu, mutta niitä ei ole” kuului perustelu.  En usko, että kaupunginjohtaja on aivan yksin ollut sekä esityksen tuottajana että käsikirjoittajana.

Ajatuskin Tommolan koulun lakkauttamisesta on järjetön. Tommolan kaupunginosa on Heinolan toiseksi suurin asukasmäärältään. Tommolassa on valmis infrastruktuuri. Kodit, työpaikat, päiväkoti, vuoropäiväkoti ja koulu lähietäisyydellä ja merkitsevät tommolalaisille sujuvaa arkea. Koulutoiminta on edullisin yksikköhinnaltaan verrattuna muihin kouluihin. Koulutoiminnan hautaaminen merkitsee tämän toimivan asumisympäristön keskeisen tekijän pirstaloimista. Perusteluksi ei riitä, että nyt halutaan kehittää Tähtiniemeä, kaupungin keskustaa jne. Manipuloivilla ja lyhytnäköisillä laskelmilla ei saa ohittaa Tommolan kaupunginosassa asuvien perheiden ja lasten hyvinvointia. Sosiaalisille eduille on myös annettava arvonsa ja tarvittaessa muutettava myös ne laskelmissa euroiksi, jotta yhtälön loppusummasta tulisi totuudenmukainen. Pelkkien tämänhetkisten lukujen tuijottamisen sijaan olisi syytä katsoa myös pitkälle eteenpäin ja varsinkin alaspäin – pienen ihmisen suuntaan.  

Onko laskelmissa otettu huomioon, että Tommolassa on käynnissä sukupolvenvaihdos? Ikääntyneet haluavat päästä lähemmäksi keskustan palveluja ja myydä kiinteistönsä. Eivät lapsiperheet niitä osta, ellei kaupunginosassa ole koulua! Suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja pienten lasten vanhemmat täyttävät vapautuvat työpaikat. Kouluikäisten määrän voidaan siis perustellusti odottaa kasvavan Tommolassa lähitulevaisuudessa. Tämä oli ymmärretty myös oikein kouluverkkoselvityksessä, jonka kuntalaisia edustava toimivaltainen valtuusto oli linjannut. Miksi siis asia otettiin uudestaan esiin? Halutaanko ihmiset ja heidän kiinnostuksena asiaan väsyttää? Uskotaanko sillä löydettävän ”hukattu raha” tai saatavan aitoja säästöjä? Onko huomioitu välittömiä ja välillisiä vaikutuksia ja kustannuksia, jotka aiheutuvat useiden kymmenien perheiden arjen hankaloittamisesta? Ovatko laskelmien tekijät miettineet, mihin se voi pahimmillaan johtaa? Miksi on niin vaikeaa muistaa, että lyhytnäköiset säästöt tulevat usein kaikkein kalleimmiksi? Kaupunginjohtajan esittämässä ratkaisussa kokonaistaloudellinen edullisuus on vähintäänkin kyseenalainen. Vanamon ryhmäperhepäiväkodissa on laho- ja homevaurioita, Vuohiniementien päiväkoti on mittavan remontin tarpeessa ja Rullan vuoropäiväkoti on ahdas ja epäkäytännöllinen. Pysyminen Tommola-talo vaihtoehdossa olisi tuonut em. toiminnot saman katon alle ja pitkässä juoksussa olisi tätä kautta saatu säästöjä sellaisiin taikasanoihin kuten käyttötalous ja investoinnit.

Lähikoulu ei merkitse lapselle pelkästään turvallista koulutietä ja tuttua ympäristöä, vaan se luo myös vankan pohjan hänen identiteetilleen. Se tiivistää myös koulun ja vanhempien yhteistyötä ja parantaa lasten harrastusmahdollisuuksia. Oma kaupunginosakoulu ei ole pelkästään lasten kannalta hyvä ratkaisu, vaan se on koko lähiympäristön sydän. Lähipalveluja karsimalla viedään alueen toimivuus ja aikaansaadaan nukkumalähiö, josta slummiutuminenkin voi saada lähtölaskentansa. Kuka siitä loppujen lopuksi hyötyisi?

 Hannele Rämö (Kirjoitus julkaistu Itä-Hämeen Vieraskynässä syyskuussa viikolla 39 2007)

 

 
 
 

 

 

Jaa |

 

Karri Rämö