Kuvat: Kalle Kirjalainen

Blogi

Heinolan kaupungin kuntapuheenvuoro 15.3.2012

Blogi >>

Nyt kaavailtu koko maata koskeva kuntaliitossuunnitelma on suurempi ja hajanaisempi prosessi, kuin monet asiantuntijat koskaan muistavat tapahtuneen. Aina on ollut ns. kriisikuntia ja niistä tilanteista on selvitty suunnittelemalla ja sopeuttamalla. Mitkään laskelmat eivät osoita, että suuret kuntaliitokset olisivat koko maan osalta ainoa varteenotettava ratkaisu.

Perusteltu kysymys on, että kenen intresseissä on sekoittaa koko kuntakenttä? Tilanteessa olisi ollut tärkeää paneutua kriisiytymisen syntyyn, esimerkiksi siihen, että lisättäessä kunnille lakisääteisiä tehtäviä, huolehditaan samalla vastaavista resursseista. Valtio on tässä kohdin jo pitkän aikaa rikkonut rahoitusperiaatetta vastaan.

Kyllä valtiovalta saa kunnan kuin kunnan kyykkyyn ihan helposti ja sen tulisikin myöntää, että sillä on myös merkittävin osuus kriisikuntien tilaan. Missä viipyy tutkimus, joka selvittää valtion ja kuntien työnjaon purkamisvaikutukset ja uudelleen järjestämisen edellytykset? Valtion kunnille osoittamien tehtävien, ja niihin myönnetyn rahoituksen suhde tulee selvittää takautuvasti ainakin vuodesta 1960. Vasta tällaisen selvityksen jälkeen olisi syntynyt oikea pohja toiminnallisille rakenneuudistuksille ja tarvittaville lakimuutoksille.

Keskustelussa toistuvat muutamat selvät kipupisteet, jotka näyttävät olevan sitä kivuliaampia, mitä suuremmasta organisaatiosta on kysymys. Pahin näistä lienee erikoissairaanhoito. Sen on sanottu uhkaavan kunnan omaa päätösvaltaa.

Jos päätösvallalla tarkoitetaan valtaa siihen, ketä hoidetaan, sitä valtaa ei ole kunnalla miesmuistiin ollutkaan, eikä sitä valtaa ole sairaanhoitopiirilläkään – laki asettaa rajat.

Jos tarkoitetaan sitä, mitä erikoisaloja on käytettävissä, siihen on vuosien varrella ollut mahdollisuus vaikuttaa. Tosin, jos jotain olisi jätetty pois, oikeuksistaan tietoiset potilaat voisivat kuitenkin hankkia hoidon kunnan kustannuksella.
Jos tarkoitetaan sitä, ketkä saavat lähetteen, kunnalla on siihen oman organisaationsa puitteissa ensisijainen vaikutusvalta.
Laki takaa potilaalle sellaiset oikeudet, että kunnan kiukuttelu kuntayhtymille ei ole asiallista. Kuntayhtymät eivät vie kunnilta mitään sellaista valtaa, jota niillä muka muuten olisi.

Tuskin yksikään Suomen kunta olisi ilman yhteistyötä saanut terveydenhuoltoaan siihen hyvään malliin, jossa se vielä toistaiseksi on. Ainakaan koko valtakunnan tilanne ei olisi näin hyvä, emmekä tuskailisi ”liian korkean” eliniän kanssa. Huononemista on viime vuosina jo tapahtunut ja pahempaa on luvassa kuntarakennemuutoksen myötä.

Vallankäyttöä ja useita merkittäviä yhteiskunnallisia keskusteluja vaivaa se yhteinen puute, että suuria ja pieniä asioita ei osata asettaa tärkeysjärjestykseen, eikä siihen tarvittavaa perehtymistä jakseta tehdä.

Joka tapauksessa ensin pitää keskittyä tärkeimpien inhimillisten resurssien riittävyyden varmistamiseen n. 20 vuoden ajaksi. Uudistuksen valmistelua voisi jatkaa sitten, kun tiedetään, mille pohjalle muutokset voidaan rakentaa.

Enemmistöhallituksella on mahdollisuus päättää sellaisesta kuntauudistuksesta kuin se haluaa. Tulevia arvioita varten olisi kuitenkin hyvä, jos perusteluille löytyisi muuta katetta, kuin toistuvat hokemat rakennemuutoksen välttämättömyydestä. Kyllä uudistukset hyväksytään, jos niille osoitetaan kunnolliset perustelut.

Käytetty mittari, väestöllinen huoltosuhde, mittaa kuitenkin vain ikärakenteen muuttumista. Sillä
ei ole mitään tekemistä talouden kanssa. Taloudellinen huoltosuhde on käsitteenä olemassa, mutta sekään ei kerro mitään ”huollosta”. Eläke ei ole huoltoapua. Eläkeläiset saavat jatkettua palkkaa sovitun järjestelmän mukaisesti ja he maksavat siitä veroa. Kunnille kaikki verot ovat samanarvoisia. Seuraavassa on esityksiä tarvittavista laskelmista ja perusteluista. Hämmästyttää se, jos laskelmat ovat olleet jo olemassa ja niitä ei ole tuotu julkisuuteen huoltosuhteen hokemisen sijaan. 
 
·         arviot STM:n suositusten vaikuttavuudesta ja kestosta
·         arviot kuntien työntekijöiden eläkkeelle jäämisen vaikutuksista ja poistuman korvaamisesta vuoteen 2030 saakka
·         arviot koulutuksen ja pätevyysvaatimusten kehittymisestä ja koulutuksen riittävyydestä ja koulutuksen laajentumisen toteutusaikataulusta
·         ministeriön laskelmat varsinkin vanhushuollon paikka- ja henkilöstöresurssien muutoksista vuoteen 2030 saakka, kattaen sekä julkisen että yksityisen sektorin
·         ministeriön käsitys ikääntyvien asunnontarpeesta
·         laskelmat asuntorakentamisen ja yhdyskuntarakenteen muutoksista ja kapasiteetin käytöstä alueittain ja koko maassa yhteensä (sisältäen korjausrakentamisen)
·         selvitys kaavoituksen tilasta suhteessa uuteen kuntarakenteeseen
·         kuntatalouden kustannusarvioita mm. liikenteestä ja erilaisista palveluvaihtoehdoista ajoitettuna vuoteen 2030 saakka
·         yliopistotason selvitykset tähän asti tehtyjen kuntaliitosten tilanteesta viiden vuoden siirtymäajan jälkeen
·         ministeriön vastuu ja kuntauudistuksen toteuttamisen johtamisorganisaatio
·         tilastouudistus rakennemuutoksen seuraamiseksi ja toteutuneiden liitosten vastaavat tilastot
·         ministeriön käsitys uuden kuntaorganisaation järjestäytymisestä ja lähivuosien kehittymisestä, sisältäen tarvittavat puolueettomat asiantuntijalausunnot
·         puolueettomat yliopistotason laskelmat resurssien yleisestä riittävyydestä ja olemassa olevilla resursseilla saavutettavissa olevista tuloksista
·         selkokieliset suunnitelmat kuntayhtymien hajauttamisesta peruskuntatasolle, aikatauluineen ja kustannuslaskelmineen
 
Vaikka suurten kuntien johdolla on todennäköisesti suurtakin halua saada kuntauudistus nopeasti heille mieluiseen malliin, ei ole kuitenkaan suotavaa toteuttaa näin laajaa uudistusta pimennetyin lyhdyin ja sysätä selviämisvelvollisuus uusille kunnille.

Heinolan kaupungin kannanotto kuntauudistukseen
  
1.Heinola jatkaa itsenäisenä kaupunkina kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti.
 
2.Maaseutukuntien Sysmän ja Hartolan, liittäminen Heinolaan ilman näiden omaa tahtoa ei ole tarkoituksenmukaista eikä ko. liitoksella ratkaista niitä ongelmia, joita hallitus on esittänyt. Heinolan kaupungin kamreeri Reijo Louko on lausunut kaupungin näkemyksen rahatoimiston lausunnossaan 7.3.2012. Lausunnossa on arvioitu Heinolan kaupungin taloudellista asemaa, palvelujen rahoitusta ja kaupungin toimintaedellytyksiä. Heinolan veroprosentti on 20.50.
 
3.Kunnallista itsehallintoa on jatkossa kunnioitettava ja aidon kansalaisyhteiskunnan toimintaperiaatteet on nostettava keskiöön, katteettoman suuruuden ihannoinnin sijasta. Esitetyllä tavalla kuntakenttää uudistettaessa kuntalaisesta tulee vääjäämättä pelkkä kuluttaja ja se on todella huolestuttava skenaario sekä kansalaisyhteiskunnan että kansantalouden näkökulmasta. Palveluiden turvaamista ei ole se, että palvelut viedään kuntalaisesta yhä kauemmaksi. Esimerkkejä on runsaasti löydettävissä jo tehdyistä kuntaliitoksista kuten esim. Suur-Hämeenlinna, Suur-Kouvola jne. Mikäli kuntaliitoksilla haetaan kustannustehokkuuden kasvattamista, tarkoittaa se väistämättä palveluverkon karsimista ja palvelutasojen heikentämistä. Tämä on syytä sanoa reilusti ääneen sen sijaan että puhutaan ICT:stä ja muusta silmänlumeesta.
 
4.Heinola on valmis yhteistyössä pohtimaan ratkaisuja muiden kuntien kanssa. Toimenpiteet voidaan aloittaa heti.
 
5.Heinolan kaupunki antaa tukensa sille ajatukselle, että kukin kunta saa itse käyttää eri yhteistyömuotoja niiden palveluiden järjestämiseen joita sen ei kannata itse järjestää.
 
6.Heinolan kaupunki suoriutuu kohtuullisen hyvin kuntalaisilleen järjestettävistä peruspalveluista.  Pääsääntöisesti kuntien ongelmat johtuvat liian suuresta tehtäväkuormasta suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin. Tähän on syynä se, että valtio on rikkonut kuntien ja valtion välistä rahoitusperiaatetta, eikä ole enää aikoihin korvannut kunnille täysimääräisesti niitä kustannuksia, joita valtion lakisääteisten tehtävien hoitamisesta aiheutuu. Käsityksemme on, että valtion on vastattava jatkossakin itse lailla kunnille säätämiensä tehtävien rahoituksesta, tai vaihtoehtoisesti muutettava lainsäädäntöä, jos taloudelliset resurssit eivät riittävää rahoitusta mahdollista. Tähän liittyvän uskalluksen puute on syy siihen miksi kuntien rajoja nyt halutaan muutella. Vastuuta valtion ongelmista yritetään sysätä kuntien ratkaistavaksi.
 
Hannele Rämö
Heinolan kaupungin valtuustonpuheenjohtaja

Last changed: 14.10.2012 at 10:12

Back

 

Jaa |

 

Karri Rämö